www.epmuisto.fi

ETELÄ-POHJANMAAN

SOTAMUISTOMERKIT

Junan kaatamisen 28.1.1918 muistomerkki Ylistaro

Loading...

Sijainti

28.1.1918 Sisäpoliittisen tilanteen kiristyessä senaatti päättää, että sen kolme jäsentä senaattorit Alexander Frey, E. Y. Pehkonen ja Heikki Renvall matkustavat kohti Vaasaa.

Heidän tehtävänään on huolehtia hallituksen toiminnan jatkuvuudesta, mikäli se käy Helsingissä mahdottomaksi.

Senaattorit lähtevätkin jo 26. Päivän iltana Helsingistä kohti pohjoista.  Tampereen he onnistuvat kiertämään hevosilla ja jatkavat taas Kangasalta matkaansa junalla kohti Vaasaa.

Seinäjoen asemalle oli annettu määräys, ettei 28:tta päivää vasten saa ainoatakaan junaa klo 12 jälkeen lähettää minnekään päin.  Käsky ei kuitenkaan tullut  ao. Junanlähettäjän tietoon, vaan postijuna pääsi lähtemään Vaasaan.

Jonkin matkaa Seinäjoen jälkeen juna pysähtyy tavalliseen tapaan Munakan asemalla.  

Juuri ennen junan tuloa oli rata rikottu saadun määräyksen mukaan venäläisiä odoteltaessa.

Rikkomispuuhissa olevat Ylistaron suojeluskuntalaiset näkivät junan porhaltavan suoraan turmioon ja pyrkivät pysäyttämään sen.

Se oli kuitenkin jo liian myöhäistä.  Jonkin verran ehdittiin junan vauhtia hiljentää, mutta ei niin että onnettomuudelta olisi vältytty.

Vetur ja junan ensimmäiset vaunut syöksyivät katkaistuilta kiskoilta.  Veturinkuljettaja ja lämmittäjä saivat surmansa.  Junan matkustajat, senaattorit Frey, Pehkonen ja Renvall selvisivät ehjin nahoin.


Ylistaron sankarinhautausmalla on muistomerkki surmansa saaneiden muistoksi.


Ylistaron valtauksen jälkeen oli luonnollista, että paikalla olleet senaattorit, ”maan hallitus”,  vastaanottivat paraatin Ylistaron säästöpankin portailla.  Tapahtumasta on oma muistomerkkinsä.

Vaasan ”tynkäsenaatti”: vasemmalta J. Arajärvi sekä junankaadosta selvinneet H. Renvall, A. Frey ja E.Y. Pehkonen.

Aiheeseen liittyvät muut muistomerkit:


- Junan kaadossa surmansa saaneiden muistomerkki


Senaattoreiden matkaan liittyi monta erikoista vaihetta. Kenties dramaattisin näistä oli senaattoreita kuljettaneen junan kaatuminen vähän matkan päässä Seinäjoen asemalta.Vaasalainen ylikonduktööri N. Suomela kuvaa tapahtumaa näin:


"Lauantaina tammikuun 26 p:nä 1918 matkustin nuorempana konduktöörinä vanhemman konduktöörin Karl Sundholmin mukana iltajunalla Tampereelle. Lylyn asemalla saimme odottaa pari tuntia, koska rata oli rikottu, jotta erästä venäläistä sotilasjunaa voitaisiin estää pääsemästä eteenpäin. Saavuimme Tampereelle kello 6:n ajoissa ja matkustimme sitten Helsingistä tulevalla pikajunalla kello 3 iltapäivällä Tampereelta pohjoiseen päin. Junankuljettajana oli Haapamäeltä oleva Werner Berthin ja lämmittäjänä O. Merisaari. Veturin numero oli 442. Matkustajina oli m.m. kolme senaattoria, Renvall, Frey ja Pehkonen. Junailija Sundholm huolehti niistä vaunuista, jotka olivat lähinnä veturia, minä taasen seuraavista vaunuista. Konduktöörivaunu oli lähinnä veturia. Sundholmin osastossa matkusti myöskin n. 50 venäläistä sotilasta.


Seinäjoella oli junanlähettäjänä kirjuri Väinö Nygren. Hän antoi lähtöluvan ja Sundholm puhalsi lähtösignaalin. Munakan pysäkillä pysähdyimme, luovutimme postin ym. Mitään tavallisuudesta poikkeavaa emme havainneet. Noin 6-7 minuutin kuluttua Munakan asemalta lähdettyämme ja meidän ajettuamme muutaman kilometrin alkoi vaununi yht,äkkiä heilua ja samassa juna pysähtyi. Ilmajarrut menivät rikki. Lähdin heti ulos ja näin joukon suojeluskuntalaisia, jotka pidättivät venäläiset sotilaat ja riisuivat ne aseista. Nämä vietiin sitten erääseen latoon. Muutamat venäläiset koettivat karata ja piiloittaa kiväärinsä, mutta turhaan. Eräs suojeluskuntalaisista kysyi minulta, kuka oli antanut junalle luvan lähteä Seinäjoen asemalta. Vastasin: kirjuri Nygren. Lähdin sitten tarkastamaan veturia, joka oli kaatunut radan oikealle puolelle. Höyryputki oli murtunut ja kuljettaja ja lämmittäjä olivat loukkaantuneet kuolettavasti. Kukaan ei voinut lähestyä veturia, koska siitä virtasi kuumaa höyryä. Junan toinen vaunu, konduktöörivaunu, oli sinkoutunut poikittain kiskoille, mutta oli kuitenkin pystyssä. Muut vaunut, paitsi postivaunu, olivat suistuneet kiskoilta.


Kuljettajaa ja lämmittäjää lukuunottamatta ei kukaan muu loukkaantunut vaikeammin. Monet saivat kyllä pienempiä vammoja.


Sain sitten odottaa sillä siksi, kunnes Vaasasta tuleva juna nouti meidät Vaasaan, jonne saavuimme kello 3-4 aikana iltapäivällä. Silloin oli Vaasa jo vapautettu venäläisistä.